Sain Millanilta,
Kanttorilan puutarha –blogista kehunapin. Millanin mielestä blogini on mukavaa luettavaa ja samaa voin sanoa hänen blogistaan. Seuraan myös hänen kolmen lapinkoiransa seikkailuja.
1.a Miten puutarhainnostus syntyi?
Mukulana oli täyttä pakkopullaa kitkeä Mökön porkkana- ja kukkapenkkejä. Voi että tympi, mutta ei tympäise enää. Tosin kukkapenkeissäni juhlivat muutkin kasvit (lue rikkaruohot) kuin mitä niihin olen istuttanut. Kai tämä pihanlaitto ja puutarha tulevat verenperintönä maalta mummolasta ja omasta lapsuuden kodistani.
Mökö oli töissä puutarhoilla ja kukkakaupoissa. Meillä oli aina kukkia pöydässä. Sekin tapa on siirtynyt omaan kotiini. Vaikka olen välillä ollut tosi köyhä (siis aineellisesti, henkisesti elän rikasta elämää, hih), niin kukkia on pitänyt olla ilona. Jos sinulla on kaksi leipää, niin vaihda toinen kukkaseen, sanoo kiinalainen sananlasku.
Nykyisessä pihapiirissä riittää tekemistä ja laittamista. Täällä on mahdollista toteuttaa kaikenmaailman suunnitelmia, kunhan terveyttä, rahaa ja viitseliäisyyttä piisaa. Tänä kesänä pitää muuttaa 90 % kasveja paikasta aa paikkaan bee.
1b. ja miten puutarhablogin pitäminen syntyi?
Blogini syntyi vähän vahingossa. Ryhdyin kirjoittamaan harrastuksistani: marttailu, koira, remontit ja pihanlaittaminen. Kukaan ei ollut kiinnostunut suuremmin marttajutuista, joten siirryin tämän vuoden alusta bloggaamaan niistä aiheista Marttaliiton sivuille. Koirasta puolestaan tuli niin suosittu, että sille piti perustaa oma blogi. Jäljelle jäivät rempat ja pihan kunnostaminen. Olen melko suurpiirteinen kasvien suhteen, enkä muista kovin monien kasvien nimiä, mutta minulle kokonaisuus on tärkeämpi, se että viihdyn perheeni kanssa pihalla ja sisällä. Lisäksi toivon, että lukijat viihtyvät ja saavat hyvää mieltä jutusteluistani.
2. Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?
Mäyräkoiramme Pyry kuoli vuosi sitten. Istutin perheomenapuun toissa kesänä, kun Pyry täytti 15 vuotta ja puu tuotti kaksi omenaa, yhden Miehelleni ja yhden itselleni. Harvinaisia kasveja minulla ei ole, enkä muutenkaan suhtaudu intohimoisesti kasvien keräilyyn. Kukkapenkkini ovatkin melkomoista sillisalaattia, mutta mielestäni kiinnostavan boheemisti. Näin ainakin toivon…
3. Mikä on puutarhafilosofiasi?
Antaa kaikkien kukkien kukkia, kukkia vaan. Noudatan hieman fengshuita puutarhassani ja sisätiloissa. Kun joku asia alkaa tökkiä, pysähdyn, katsastelen ja huomaan, että ei virtaa aatos, ei kulje energia ja korjaan tilanteen. En ole fanaatikko, enkä asiantuntija, menen mutulla.